JÄÄKÄRIMARSSI

Syvä iskumme on, viha voittamaton,
meill' armoa ei, kotimaata.
Koko onnemme kalpamme kärjessä on,
ei rintamme heltyä saata.
Sotahuutomme hurmaten maalle soi,
mi katkovi kahleitansa.
:,: Ei ennen uhmamme uupua voi,
kuin vapaa on suomen kansa. :,:

Kun painui päät muun kansan, maan
me jääkärit uskoimme yhä.
Oli rinnassa yö, tuhat tuskaa, vaan
yks aatos ylpeä, pyhä:
Me nousemme kostona Kullervon,
soma on sodan kohtalot koittaa,
:,: satu uusi nyt Suomessa syntyvä on,
se kasvaa, se ryntää, se voittaa. :,:

Häme, Karjala, Vienan rannat ja maa,
yks, suuri on Suomen valta,
sen aatetta ei väkivoimat saa
pois pohjolan taivahan alta,
sen leijonalippua jääkärien
käsivarret jäntevät kantaa
:,: yli pauhun kenttien hurmeisten
päin nousevan Suomen rantaa. :,:

 VÖYRIN MARSSI

Suojeluskunnat Suomenmaassa järjestystä vaatii,
kaikki ryssät maasta pois
ja alas punakaarti!
Hei, Saksanniemi, jääkärijoukko,
Lapuan ja Härmän joukko,
Vöyri, Kauhava ja muut!

Jääkäreillä mukanaan on menestys ja onni.
Meikäläisten vyöllä riippuu
saksalainen pommi!
Hei, Saksanniemi, jääkärijoukko,
Lapuan ja Härmän joukko,
Vöyri, Kauhava ja muut!

Pikkuryssät Pietarissa näkee pahaa unta:
Venäjä on rajamaa
ja Suomi valtakunta!
Hei, Saksanniemi, jääkärijoukko,
Lapuan ja Härmän joukko,
Vöyri, Kauhava ja muut!

Eespäin veikot, pelko pois ja rivakasti tahti.
Suojeluskunnat Suomenmaan
on vapauden vahti!
Hei, Saksanniemi, jääkärijoukko,
Lapuan ja Härmän joukko,
Vöyri, Kauhava ja muut!

SILLANPÄÄN MARSSILAULU

Kotikontujen tienoita tervehtien 
tämä laulumme kaikukoon, 
yli peltojen, vetten ja tunturien 
aina Hangosta Petsamoon. 

Sama kaiku on askelten, 
kyllä vaistomme tuntee sen, 
kuinka kumpujen kätköistä, mullasta maan 
isät katsovat poikiaan. 

Sinä tiedäthän veikko mun vierelläin, 
mikä retkemme tänne toi. 
Ilomielin me riensimme sinnepäin, 
missä yhteinen kutsu soi. 

Tapa tuttu jo taattojen 
nyt on hoidossa poikasten: 
Kun on vaaralle alttiina syntymämaa, 
kotiaskaret jäädä saa. 

Mitä lieneekin aarteita Suomessa, 
toki kallehin on vapaus. 
Tääll' on suorana seistä ja kaatua 
joka miehellä oikeus. 

Siis te lapset ja vanhukset, 
ja te äidit ja morsiamet, 
niin kauan teillä on suojattu lies 
kun on pystyssä yksikin mies. 

FINLANDIA

Oi, Suomi katso, sinun päiväs koittaa,
yön uhka karkoitettu on jo pois, 
ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
kuin itse taivahan kansi sois.
yön vallat aamun valkeus jo voittaa,
sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa.

Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
pääs seppelöimä suurten muistojen,
oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
sa että karkoitit orjuuden
ja ettet taipunut sa sorron alle,
on aamus alkanut, synnyinmaa.

PORILAISTEN MARSSI

Pojat, kansan urhokkaan, 
mi Puolan, Lützin, Leipzigin
ja Narvan mailla vertaan vuoti,
viel' on Suomi voimissaan,
voi vainolaisten hurmehella peittää maan.
Pois, pois rauhan toimi jää,
jo tulta kohta kalpa lyö 
ja vinkuen taas lentää luoti.
Joukkoon kaikki yhtykää,
meit' entisajan sankarhenget tervehtää.

Kauniina välkkyy muisto urhojemme,
kuolossa mekin vasta kalpenemme.
Eespäin rohkeasti vaan,
ei kunniaansa myö
sun poikas milloinkaan!

Kauniina välkkyy muisto urhojemme,
kuolossa mekin vasta kalpenemme.
Eespäin rohkeasti vaan,
ei kunniaansa myö
sun poikas milloinkaan!

Uljaana taistolippu liehu,
voitosta voittohon
sä vielä meitä viet!
Eespäin nyt kaikki, taisto alkakaa,
saa sankareita vielä nähdä Suomenmaa!

Uljaana taistolippu liehu,
voitosta voittohon
sä vielä meitä viet!
Eespäin nyt kaikki, taisto alkakaa,
saa sankareita vielä nähdä Suomenmaa!

MAAMME

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen.
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä, rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien.
 
On maamme köyhä, siksi jää,
jos kultaa kaivannet.
Sen vieras kyllä hylkäjää,
mut meille kallein maa on tää,
sen salot, saaret, manteret
ne meist on kultaiset.
 
Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
täht´yömme, kesät kirkkahat,
kaikk´kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen.
 
Täss auroin, miekoin, miettehin
isämme sotivat,
kum päivä piili pilvihin
tai loisti onnen paistehin,
täss Suomen kansan vaikeimmat
he vaivat kokivat.
 
Tään kansan taistelut ken voi
ne kertoella, ken?
Kun sota laaksoissamme soi,
ja halla näläntuskan toi,
ken mittasi sen hurmehen
ja kärsimykset sen?

Täss on sen veri virrannut
hyväksi meidänkin,
täss iloaan on nauttinut
ja murheitansa huokaillut
se kansa, jolle muinaisin
kuormamme pantihin.
 
Tääll´olo meill on verraton
ja kaikki suotuisaa,
vaikk onni mikä tulkohon,
maa isänmaa se meillä on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mikä kallimpaa?
 
Ja tässä, täss´ on tämä maa,
sen näkee silmämme.
me kättä voimme ojentaa
ja vettä rantaa osoittaa
ja sanoa: kas tuoss´ on se,
maa armas isäimme.
 
Jos loistoon meitä saatettais
vaikk´ kultapilvihin,
mis itkien ei huoattais,
vaan tärkein riemun sielu sais,
ois tähän köyhään kotihin
haluamme kuitenkin.
 
Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatjärvinen
miss´ elämämme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain ollos, onnees tyytyen,
vapaa ja iloinen.
 
Sun kukoistukses kuorestaan
se kerran puhkeaa,
viel lempemme saa hehkullaan
sun toivos, riemus nousemaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa
korkeemman kaiun saa.

SINIRISTILIPPUMME

Siniristilippumme,
sulle käsin vannomme, sydämin:
sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin.
Kuin taivas ja hanki Suomen
ovat värisi puhtahat.
Sinä hulmullas mielemme nostat
ja kotimme korotat.

Isät, veljet verellään
vihki sinut viiriksi vapaan maan.
Ilomiellä sun jäljessäs käymme,
teit isäin astumaan.
Sun on kunnias kunniaamme,
sinun voimasi voimamme on.
Sinun kanssasi onnemme jaamme
ja iskut kohtalon.

Siniristilippumme,
sulle valan vannomme kallihin:
Sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin.

HÄMÄLÄISTEN LAULU

On mulle Suomi suloisin,
vaan Häme siitä kallehin:
|: sen tuskin tiedän vertaista,
niin kaunista niin herttaista
kuin kulta Hämeenmaa!:|

Lempeitä laaksoin lehtoja
ja lintuin laulupuistoja
|: ja marjaisia kankaitaan
en unhottaa voi milloinkaan -
oi Hämeen kallis maa!:|

On Hämeen pellot viljavat
ja kasket kullan loistavat
|: ja tuhannet sen tuomikot,
sen niityt, norot, varjostot!
Ei maata vertaistaan!:|

Kun taivas tääll´on loistoisa
ja iltatähti kultaisa
ja ruskot yhtä runsahat
|: syysöiden sähköt leimuvat
ja talvet suojaisat! :|

Ei impee missään rakkaampaa,
ei siveempää, ei jalompaa,
|: kuin Hämeen valkotukkainen,
tuo sinisilmä neitonen
on rusoposkinen.:|

Ja kansaa kussa löytänen
niin jäykkää kuin on Hämehen,
|: niin vakavaa, mi auraltaan
ei suotta siirry milloinkaan,
halveksi säätyään.:|

Jos miestä missä tarvitaan
maan eestä vaikka kaatumaan,
|: niin uljaita on urhoja,
on järkeä, on kuntoa,
jos toimeen tartutaan.:|